600km moottoripyoran kyydissa

Terveiset Vietnamista!

Saigonin jalkeen lahdimme matkaan kohti Mui Ne nimista kaupunkia, joka on kitettajien paratiisi. Nautimme kolme paivaa auringosta.

Mui Nessa myos yksi aamu herattiin klo4.15, jotta paastiin katsomaan auringonnousua heikkadyyneille. Kerrankin saa oli oikein suotuisa ja saimme nauttia, kun aurinko nousi ja valot tulivat paalle. Taman jalkeen laskettiin vahan aikaa myos hiekassa makea, ihan niin lujaa ei mennyt kuin lumessa. Mutta hauskaa oli! Tosin Matin liukuri hajosi, mutta se ei menoa haitannut.

Kun sitten lopulta saimme hiekanjyvaset irti ihostamme, siirryimme kohti vuoristokaupunki Da Lakkia. Ilmasto siella oli mukavan viilea. Vuokrasimme siella aluksi paivaksi kuskit Easy riders nimisesta yrityksesta. Meidan kuskimme olivat niin hauskoja ja hyvia, etta heidan myyntipuheensa jalkeen heitimme jo ostetun bussilipun roskikseen ja lupauduimme kolmeksi paivaksi heidan kyytiin. Aluksi hieman epailimme, etta miten tavarat mahtuu ja onkohan se turvallista, mutta kaikki meni enemman kuin hienosti!

Ensimmaisena paivana pysahtelimme pienissa Vietnamilaisissa vuoristokylissa, joissa asui Vietnamilaisia vahemmistoja. Yhdessa kylassa jopa yksi pikkulapsi pelkasi Mattia, juoksi aina karkuun, kun Matti otti askeleen kohti. Kuskimme Lockin mukaan han ei ollut koskaan nahnyt niin isoa vaaleaa parrakasta miesta.

Toisena paivana yksi kohokohdista oli, kun "saimme" ottaa kolme metrisen Bytonin kaulan ymparille. Juliahan oli heti valmis ja Mattikin pienen pakotuksen jalkeen. Huomatkaa minka pienen jekun Loc teki Matille kuvassa:) Lisaksi maisemat olivat koko reissun ajan sanoinkuvaamattomia!

Kolmantena paivana vierailimme tuiki tavallisessa koulussa. Siella oppilaat olivat hyvin iloisia ja ottivat meidat innolla vastaan. Yleensakkin koko matkan ajan varsinkin lapset huutelivat tienvarresta hellota ja innolla heilutteli katta.

Koko matkan ajan pysahtelimme katselemaan, millaisia toita Vietnamilaiset tekevat(esim. riisinuudelin tekoa, silkin tekoa jne). Oli kiva tietaa ja oppia uutta. Kuskimme Loc oli myos Vietnamin sodan veteraani, joten saimme myos paljon lisatietoa sodasta. Kaiken kaikkiaan oli mahtava sattuma, etta tormasimme tahan Lock kuskiin. Hanella oli niin hyva huumorintaju, etta valilla tuli vedettya limutkin vaaraan kurkkuun. Han mm. kertoi aina valilla ihan pokkanaamalla, etta Vietnamissa on erityisen harvinainen porkkanalaji ja taman lajiset porkkanat kasvavat puussa. Me tietenkin uskottiin. Oikeasti puu jota katsoimme oli avokado. Lisaksi han laittoi meidat maistamaan eraan "kahvilajikkeen" pienia siemenia, jotka olivat hanen "suurinta herkkuaan". Eivat kovin herkulle maistuneet, vaan polttelivat suussa. Oikeasti ne olivat pippuria. Myos hanen kaverinsa Thien oli erittain mukava, mm. yksilla vesiputouksilla kun jalkamme meinasivat kastua yhteen lattakkon, niin Thien kaivoi maasta muutaman kiven, ettei jalkamme kastuisi!

Nyt olemma Nha Trangissa ja nautitaan taas vaihteeksi rantaelamasta muutama paiva!

Terveisia kaikille tutuille!

Nam nam Vietnam!

Terkkuja Ho Chi Minhista Vietnamista!

Tultiin rajan yli Vietnamiin Mekong Deltan alueelle. Ensin yovyttiin Chao Doccin kaupungissa. Saavuttiin sinne laivalla, joka ei yllatys yllatys vastannutkaan matkatoimiston kuvissa nayttamaa paattia. Laivan piti olla iso punainen ja tilava aurinkokansineen. Saimme pienen, valkoisen ja ahtaan. Aurinkokannesta ei tietoakaan. Tavarat oli penkin alla jalkatilasssa ja paikkoja liian vahan. Oltiin onnekkaita ja saatiin sentaan istumapaikat! Rajanylitys sujui kuitenkin suhteellisen kivuttomasti.

Chao Docciin saavuttaessa ahtauduimme pieneen pyorariksaan rinkkoineen paivineen. Voi kuski parkaa! (muuta kuljetusta ei ollut tarjolla). Kun oltiin viety tavarat hostelliin alettiin etsimaan ravintolaa, riksakuskimme innokkaasti viitteloi meita seuraamaan hanta, osotteli mahaansa ja hoki nam nam. Ajateltiin etta han vie meidan johonkin mahdollisesti perheensa tai ystavansa paikkaan. Selvisi kuitenkin myohemmin etta se oli melkein kaupungin ainut "ravintola"!
Kaytiin myos Sam-vuorella katsomassa auringonlaskua (ja oli upea) ja siinapa ne Chao Doccin tarjoamat aktiviteetit olivatkin. Matka jatkui.

Onnekkaan sattuman kautta (meilla sanottiin, etta laivoja ei kulje Phu Quocille, minne olimme suunnitelleet menevamme) paadyttiin kotimajoitukseen vietnamilaisen perheen luo pieneen kylaan lahelle Can Thon kaupunkia. (Laivoja muuten oikeasti kulki Phu Quocille). Kotimajoitus oli tosi mukava. Paastiin mm. juhlimaan perheen isoisan kuolinpaivan vuosipaivaa. Istuttiin ihan haudan vieressa, syotiin ja juotiin riisiviinia. Outoa, mutta mieletonta. Illalla saatiin viela itse rullata kevatkaaryleita perheen aidin opastuksella. Ruoka oli niiiin hyvaa! Matti ei laittanut kaikkea tarvikkeita kevatkaaryloiden sisaan, koska ei pida mintusta. Lopulta selvisi,etta kaikki soi kaikkien ruokia, joten Matin kevatkaaryleet meni myos muiden suihin.

Aamulla herattiin auringon noustessa ja mentiin kylan marketille. Kaikkea oli tarjolla sammakoista, tipuihin. Hung (perheen isa) oli ihan mieleton opas. Han vei meidat viela jokea pitkin risteilemaan. Kaytiin kelluvalla marketilla Can Thossa, nuudelin valmistuspaikassa ja pienissa kylissa. Risteilyn jalkeen jatkettiin bussilla tanne Ho Chi Minhiin.

Nyt ollaan Ho Chi Minhissa. Kaytiin sotamuseossa, joka oli todella vaikuttava. Taynna kuvia Vietnamin sodasta ja sodan uhreista. Kuvat olivat todella rankkoja. Sodan raakuus, mika kuvista nakyi oli kasittamatonta. Sita on niin vaikea ymmartaa, miten ihmiset voivat olla toisilleen niin julmia. Ja samantapaisia julmuuksia tapahtuu tanakin paivana...

Mielenkiintoista oli myos se, etta siella oli naytilla myos suomalainen Vietnamin sodan vastainen juliste "Amerikkalaiset pois Indokiinasta!". Museon pihalle oli myos tehty malli vankilasta, missa vietnamilaisia sotavankeja oli pidetty ja kidutettu. Kasittamatonta.

Huomenna jatetaan Ho Chi Minh taakse ja jatketaan Mui Neen. RANNALLE! Ihana paasta pois taalta ison kaupungin vilinasta. Liikenne on jotain ihan kasittamatonta. Skoottereita vilisee koko ajan ohi. Liikennesaannot tuntuvat olevan aika vahissa.

Seikkailu jatkuu, terveisn

Julia

Kambodza nahty, kohti Vietnamia

Taas muutama kuva ja sitten selityksia.

Eli kaksi seuraavaa kuvaa on edelleen Siem Reapista, sielta Angkorin temppelialueelta. Uskomaton oli tuo temppeli, jossa viidakko oli kasvanut sinne sisalle. Puun juuret olivat valtavat, kuten kuvastakin nakee. Toinen on kuva on kukkulan paalla olevasta temppelista.

Seuraavat kuvat ovat sitten Kambodzan paakaupungista, Phnom Penhista. Oltii taalla vaha alle viikko, laitettiin Vietnamin viisumihakemukset liikkelle vaha liian myohaan. No, aika kului sitten mm. tennista pelaamalla. Kavin tollaisessa superhienossa hotellissa pari kertaa pelaamassa tennista. Tietenkin, kun pelikaveria ei taalla ole, niin otin sitten tennistunnin valmentajan kanssa. (maksoi 10 dollaria) No, mielestani tama valmentaja oli enemmankin pelikaveri, loi vaan palloa mulle takaisin ja toisella kerralla loi viela sellaisia pommeja rajoihin, ettei mulla ollut niihin mitaan mahdollisuuksia. No, kerran sain sen yllatettya kunnolla, kun se juoksi verkolle ja ohitin sen. Sattui jopa kehumaan lyontiani. Mutta valmentajana se oli aika huono, ei paljon neuvoja jaellut. Mutta kuulemma ollut joskus v.98 Kambodzan rank. 6., joten ei mikaan ihan turha kaveri. Ja pelin jalkeen kavin muuten saunassa. Tosin hoyrysaunassa. Itse sai ohjelmoida lammot, joten ei muuta kun taysille. Ja kun kerran maksoin itseni kipeaksi, kaytin pesun jalkeen hotellin topsit, pyyhkeet ja jopa jotain ihme parfyymitalkkia. En kylla tosin edes tieda, mihin sita kaytetaan, mutta kun ilmaseksi sai...

Tama kuva on taas Kambodzalaisten nuorten taiteilijoiden festivaalilta. Tosin Julian kanssa ihmeteltiin, etta meilla on hieman eri kasitys nuorista, kun osa oli varmaan yli 50-vuotiaita ja yks pappa oli vahintaan 70+. Mutta oli vaha erilaista kulttuuria.
Ja yllattavan mukavaa. Siella oli laulua, tanssia, varjoteatteria. Ainut, mika oli ehka hieman booring, oli n.25min kestava Kambodzean kielella pidetty teatteri esitys. Ihmiset kylla nauroi sille aina valille, mutta kun itse ei ymmartany yhtaan sanaa, niin oli hieman hankalaa seurata.

Yhteenvetona pari asiaa Kambodzasta:

1. Joillakin naisilla on taalla omituinen tapa kulkea paivat pitkat yoasuissa. Ja nyt puhun semmoisista flanelli tai satiini, kokovartalo yokkareista. Hyvin erikoisen nakoista.

2. Liikenne on paljon hurjempaa, kuin esimerkiksi Thaimaassa. Jos risteykseen tulee kaksi autoa, niin ensin menee isompi auto. Jos tulee kaksi samanmerkkista autoa, niin ensimmaisena menee uudempi auto. Mitenkohan tamakin toimisi suomessa, oltas varmaan Julian kanssa vielaki Ibizan kanssa jossaki risteyksessa Vantaalla.

3. Jostain syysta ihmiset sanovat aina kiittaessaan: Thanks you, eika thank you. Tama meinaa myos tarttua itseen taalla.

4. Ja kaksi kertaa kun olen mennyt parturiin, niin ensimmaisena ne on aina nauranut mulle, kun olen sanonut, etta Can you cut my hair? Tosiaan se tukka alkoi olla erittain ruma, joten jouduin luopumaan ajatuksesta, etta se kasvaisi ponihannalle. Jopa apinatkin pelkasivat minua.

5. Kambodzalainen ruoka ei ole aiheuttanut vatsanpuruja, emme siis ole karsineet Phnom Phen-bellysta juuri ollenkaan!

Huomenna olisi sitten tarkoitus lahtea kohti Vietnamia. Tosin liput on viela ostamatta, mutta luultavasti Speed boatilla Chau docciin, se on pieni kaupunki Kambodzan ja Vietnamin rajalla. Sielta jatketaan sitten Phu Quocin saarelle. Toivottavasti speed boat on sitten todellakin speed boat, se edellinen veneretki oli hieman omituinen kolareineen ja seinaan tormailuneen.

Terveiset kaikille! Palaillaan asiaan sitten Vietnamista. 2/6 takana, viela siis 4kk. jalella. Mukavaa!

Terveisin Matti