Terkkuja Ho Chi Minhista Vietnamista!
Tultiin rajan yli Vietnamiin Mekong Deltan alueelle. Ensin yovyttiin Chao Doccin kaupungissa. Saavuttiin sinne laivalla, joka ei yllatys yllatys vastannutkaan matkatoimiston kuvissa nayttamaa paattia. Laivan piti olla iso punainen ja tilava aurinkokansineen. Saimme pienen, valkoisen ja ahtaan. Aurinkokannesta ei tietoakaan. Tavarat oli penkin alla jalkatilasssa ja paikkoja liian vahan. Oltiin onnekkaita ja saatiin sentaan istumapaikat! Rajanylitys sujui kuitenkin suhteellisen kivuttomasti.
Chao Docciin saavuttaessa ahtauduimme pieneen pyorariksaan rinkkoineen paivineen. Voi kuski parkaa! (muuta kuljetusta ei ollut tarjolla). Kun oltiin viety tavarat hostelliin alettiin etsimaan ravintolaa, riksakuskimme innokkaasti viitteloi meita seuraamaan hanta, osotteli mahaansa ja hoki nam nam. Ajateltiin etta han vie meidan johonkin mahdollisesti perheensa tai ystavansa paikkaan. Selvisi kuitenkin myohemmin etta se oli melkein kaupungin ainut "ravintola"!
Kaytiin myos Sam-vuorella katsomassa auringonlaskua (ja oli upea) ja siinapa ne Chao Doccin tarjoamat aktiviteetit olivatkin. Matka jatkui.
Onnekkaan sattuman kautta (meilla sanottiin, etta laivoja ei kulje Phu Quocille, minne olimme suunnitelleet menevamme) paadyttiin kotimajoitukseen vietnamilaisen perheen luo pieneen kylaan lahelle Can Thon kaupunkia. (Laivoja muuten oikeasti kulki Phu Quocille). Kotimajoitus oli tosi mukava. Paastiin mm. juhlimaan perheen isoisan kuolinpaivan vuosipaivaa. Istuttiin ihan haudan vieressa, syotiin ja juotiin riisiviinia. Outoa, mutta mieletonta. Illalla saatiin viela itse rullata kevatkaaryleita perheen aidin opastuksella. Ruoka oli niiiin hyvaa! Matti ei laittanut kaikkea tarvikkeita kevatkaaryloiden sisaan, koska ei pida mintusta. Lopulta selvisi,etta kaikki soi kaikkien ruokia, joten Matin kevatkaaryleet meni myos muiden suihin.
Aamulla herattiin auringon noustessa ja mentiin kylan marketille. Kaikkea oli tarjolla sammakoista, tipuihin. Hung (perheen isa) oli ihan mieleton opas. Han vei meidat viela jokea pitkin risteilemaan. Kaytiin kelluvalla marketilla Can Thossa, nuudelin valmistuspaikassa ja pienissa kylissa. Risteilyn jalkeen jatkettiin bussilla tanne Ho Chi Minhiin.
Nyt ollaan Ho Chi Minhissa. Kaytiin sotamuseossa, joka oli todella vaikuttava. Taynna kuvia Vietnamin sodasta ja sodan uhreista. Kuvat olivat todella rankkoja. Sodan raakuus, mika kuvista nakyi oli kasittamatonta. Sita on niin vaikea ymmartaa, miten ihmiset voivat olla toisilleen niin julmia. Ja samantapaisia julmuuksia tapahtuu tanakin paivana...
Mielenkiintoista oli myos se, etta siella oli naytilla myos suomalainen Vietnamin sodan vastainen juliste "Amerikkalaiset pois Indokiinasta!". Museon pihalle oli myos tehty malli vankilasta, missa vietnamilaisia sotavankeja oli pidetty ja kidutettu. Kasittamatonta.
Huomenna jatetaan Ho Chi Minh taakse ja jatketaan Mui Neen. RANNALLE! Ihana paasta pois taalta ison kaupungin vilinasta. Liikenne on jotain ihan kasittamatonta. Skoottereita vilisee koko ajan ohi. Liikennesaannot tuntuvat olevan aika vahissa.
Seikkailu jatkuu, terveisn
Julia
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti