sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Laos

Heips ystavat!

Ollaan selvitty nyt tanne Laosiin ja Pohjois-Vietnam alkaa olla voitettu osuus. Heti rajalla meille molemmille tuli semmonen fiilis, etta mahtava ku paastiin pois sielta. Ainut mika meille suomalaisille oli hieman outoa, oli kun rajalla piti maksaa 1 usd, etta passiin saa leiman. Kayttivat varmaan jotaki kalliita musteita ja leimasimia.

Laosissa mentiin aluksi Vientianeen, joka on Laosin paakaupunki. Siella tormattiin kanadalaiseen pariskuntaan Lukeen ja Candanceen, jotka oltiin nahty jo Hanoissa. Paatettiin, etta jatketaan matkaa yhdessa. Lahdimme sitten kohti Vang Vienia, jossa menimme porukalla kokeilemaan vuorikiipeilya. Samalle kiipeilyreissulle lahtivat mukaan myos brittipariskunta Laura ja Adam.

Kun menimme kiipeilemaan, kysyimme, millaiset kengat olisivat hyvat(siis toki saimme oikeatkin kiipeilykengat). Flip-flopit oli vastaus ja siihen luotettiin. No, ilmeet muuttui vahan vihaiseksi, kun kiipeily tapahtui n.100m korkeudessa ja sinne oli oikeasti todella hankala kiiveta. Lisaksi kun oli markaa ja teravia kivia, niin hiki virtasi ja koko ajan sai pelata, ettei jalka lipsahda. Sitten kun paasimme kokeilemaan itse kiipeilya, niin itselle ainakin paikka oli aivan liian korkealla. Paasin varmaan n. 10metria ylospain, kun erehdyin katsomaan alas. Siihen loppui Matin kiipeilyura, ei tullut uutta Veikka Gustafsonia. Ehka joskus voisi kokeilla, jos lahdettaisiin maan tasalta. Vang Vien oli myos siita erikoinen, etta lahes joka ravintola naytti koko ajan frendeja. Kyllahan mekin sitten yhtena iltana sorruttiin niita katsomaan.

Vang Vienista siirryttiin tanne Luang Prapangiin, joka on yksi Unescon maailman perintokohde kaupunkeista. Taalla hoidettiin yksi paiva norsuja. Maksoi 45usd per henkilo, mutta oli kylla sen arvosta. Opeteltiin kontrolloimaan elefanttia laon kielella, saatiin ratsastaa norsulla istuen niskan paalla ja lopuksi kaytiin kylvettamassa norsut joessa. Julian norsu ruiskutti taukoamatta vetta Julian paalle karsallaan. Se oli kuulemma aluksi kivaa, mutta sen jalkeen kun Julia huomasi vedessa kelluvat norsun kakkajatokset niin hommasta meni niin sanotusti maku. Mun norsu ui niin syvalle, etta itselta jai vaan paa nakyviin. Norsuni myos rakasti menna aina vaikeammista ja korkeimmista paikoista, mika aiheutti hiukan arkajalkana tunnetulle Matille sydammen tykytyksia.

Lisaksi kaytiin taalla Laosilaisessa hieronnassa ja sen jalkeen yrttisaunassa. Oli ihan kumma olo, kun palava puu tuoksui ja tuli itseasissa aika kova ikava Suomeen ja saunaan. Sauna oli yllattavan hyva, aluksi ehka hiukan liikaa hoyrya, mutta sen jalkeen oli kivaa. Tama Luang Prapang on mukava kaupunki, jossa on todella rauhallista ja ihmiset superystavallisia. Kauppiaat ei tyrkyta koko ajan tavaraa nenan eteen ja lisaksi he pyytavat kohtuu hyvia hintoja.

Seuraava kohteemme on Huax sey tai Luan Nam Tha pohjois-Laosissa. Tarkoitus on menna kiertelemaan Pohjois-Thaimaata ja sielta sitten taas Bangkokiin. Siella on tarkoitus taas nahda Adam ja Laura, jotka ovat olleet paasyy, ettemme ole aiemmin paivittaneet blogia.

Oikein paljon terveisia tutuille!

Matti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti